Masennuksen todelliset syyt

Masennus on salakavala sairaus, joka voi viedä henkilön mukaansa vähitellen tai sitten jokin traumaattinen tapahtuma voi laukaista sen kertaheitolla.

Masennuksen vaikutuksia aivojen biologiseen toimintaan on tutkittu laajasti. Depression hermoverkkoteorian mukaan masennus syntyy, kun mielialan säätelyyn osallistuvat aivojen hermoverkot harvenevat ja lamaantuvat stressihormonitasojen nousun seurauksena. Tutkimusten mukaan masennuksen yhteydessä aivojen välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, pitoisuudet ovat vähentyneet. Sen sijaan mantelitumakkeen (amygdala) reagointiherkkyys on usein lisääntynyt, mikä näkyy taipumuksena reagoida herkemmin negatiivisin tuntein erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. (LÄHDE) Myynnissä olevat masennuslääkkeet on kehitetty tasapainottamaan kemiallisesti näitä aivojen toiminnallisuuksia.

Luin taannoin mielenkiintoisen kirjan, Johann Harin "Mielen yhteydet -Masennuksen todelliset syyt", joka esittää erilaisia näkemyksiä masennuksen syihin, mutta myös kritisoi lääketeollisuuden osuutta massiivisessa masennuslääkebisneksessä. Kirja syntyi Harin omasta tuskasta käsin, sillä hän söi 13 vuotta masennuslääkkeitä saamatta niistä kuitenkaan lopullista apua. Hän halusi selvittää, että aiheuttaisiko masennusta muut, kuin aivokemialliset syyt.

Kirjan mukaan masennus kertoo siitä, että sairastuneen henkilön elämän osa-alueissa ja elämäntavassa on jotakin sellaista, minkä vuoksi hän masentuu ja on elämäänsä syvästi tyytymätön. Kirja esittää, että masennus ei ole niinkään sairaus vaan normaali reaktio epätyydyttävään elämäntilanteeseen. Vasta kun todellisiin masennuksen syihin tarttuu ja niitä muuttaa, voi masennuksesta parantua, minkä vuoksi masennusta ei kannata yrittää vaimentaa lääkkeillä. En itse ota tässä kantaa masennuslääkkeisiin tai niiden tarpeellisuuteen, koska joillekin ne voivat tuoda apua ja toivoa masennuksen hoidossa. Keskityn esittelemään kirjassa mainitut masennukseen johtavat sosiaaliset ja psykologiset syyt, joita biologisten syiden lisäksi löytyy useita. Harin näkökulmat perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin, joista osan myös tässä yhteydessä mainitsen.

1. Yhteys toisiin ihmisiin

Jos ihminen on menettänyt yhteyden toisiin ihmisiin ja kokee yksinäisyyttä, on hänellä Harin mukaan suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen ja ahdistukseen. Erään tutkimuksen mukaan syvä yksinäisyyden kokemus kuormittaa yhtä paljon yksilöä, kuin fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen ja muokkaa aivoja samalla tavalla. Yksinäiset ihmiset keskittyvät enemmän myös uhkiin, koska heillä ei ole ketään kenen puoleen avun hetkellä kääntyä, jolloin vaarojen välttäminen on tärkeää hengissä säilymisen näkökulmasta. Näin ollen yksinäisyys aiheuttaa monille turvattomuutta ja huonontaa unen laatua, minkä lisäksi ei-sosiaalisesti-aktiiviset sairastuvat 3 kertaa useammin kuin sosiaalisesti aktiiviset ihmiset.

On tärkeää kuitenkin ymmärtää, että yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Ihmiset, jotka nauttivat yksinolosta, eivät välttämättä koe yksinäisyyttä. Itse pohdin myös sitä, että voiko masennuksesta johtuva eristäytyminen johtaa myös yksinäisyyteen, jolloin yksinäisyys ei ole ensisijassa masennuksen syy, vaan se voi olla myös seuraus.

2. Yhteys myönteiseen ja turvattuun tulevaisuuteen

Hari kertoo kirjassaan tutkimuksesta, jonka mukaan masentuneet nuoret eivät kyenneet kuvittelemaan, millaisia he olisivat tulevaisuudessa. Masennus vie tulevaisuudenuskon ja -toivon, mikä entisestään vaikeuttaa optimistisuuden ja elämänmyönteisyyden ylläpitämistä. Tällöin arkea eletään tunti ja hengenveto kerrallaan. Jos ihmisellä on toiveikkaat tulevaisuudennäkymät, suojelee hän samalla itseään masennukselta.

Itselle tuli mieleen, kuinka yllättävä pandemia, Ukrainan sota ja maailmantalouden kriisi ovat varmasti vaikuttaneet monien tulevaisuudenuskoon, lisänneet turvattomuutta ja samalla myös masennusta, mikä näkyy myös tilastoissa. 

3. Yhteys mielekkääseen työhön

Kirjassa esitettiin mielenkiintoinen tutkimus, jonka mukaan 87% ihmisistä inhoaa tai suhtautuu välinpitämättömästi työhönsä, jolloin vain 13% kokee työnsä mielekkääksi. Suuri osa ihmisistä siis viettää arkena suuren osan ajastaan työssä, joka ei häntä motivoi tai innosta. Jos oma työ ei ole mielekästä, on sillä Harin mielestä yhteys myös masennukseen. Itse pohdin sitä, että kuinka paljon nykyään odotetaan työn olevan "unelmaduuni" ja voiko myös se odotus itsessään luoda ylimääräisiä paineita ja joskus epärealistisiakin toiveita. Nykyään pelkkä työpaikka ei enää riitä. Sen tulee olla monilla mittareilla mielekästä ja merkityksellistä.

4. Yhteys asemaan ja kunnioitukseen

Erään tutkimuksen mukaan työ itsessään ei uuvuta työntekijää, vaan tunne siitä, että muut hallitsevat häntä ja hän on merkityksetön ratas hierarkian pohjalla. Hari esittää, että epävarmuus omasta asemasta on jopa matalaa asemaakin kuormittavampaa työntekijälle, jolloin masennus ja ahdistus ovat reaktioita omaan asemaan liittyvään huoleen. Masennusta lisää myös tunne siitä, että vaikka työntekijä tekisi kuinka paljon töitä, häntä kohdellaan samalla tavalla eikä häntä kukaan huomaa, jolloin vallitsee epätasapaino työpanoksen ja palkinnon suhteen. Ihminen haluaa tehdä mielekästä työtä, jossa häntä ja hänen työpanostaan arvostetaan, jolloin myös oma merkityksellisyys kasvaa.

Mielestäni työn rooli on myös länsimaisessa kulttuurissa turhan korostunut, sillä monet määrittävät identiteettinsä ja itsetuntonsa työasemansa pohjalta. Uudelta tuttavuudelta kysytään lähes ensimmäisenä "Mitä teet työksesi?", aivan kuin se kertoisi, että minkälainen henkilö on ihmisenä.

5. Yhteys merkityksellisiin arvoihin

Jos joutuu elämään omien arvojen vastaisesti, voi se myös lisätä tyytymättömyyttä omaa elämää kohtaan ja johtaa lopulta masennukseen. Sen vuoksi on tärkeää, että ainakin työpaikan, ystävien ja puolison kanssa jakaa samanlaisen arvomaailman. Länsimainen kulttuuri on mielestäni muuttunut myös koko ajan kovempien arvojen suuntaan. Kun "kaikkien on mahdollista kaikki saavuttaa", keskinäinen kilpailu ja vertailu ulkoisesti näkyvän materian ympärillä on lisääntynyt. Harin esittämät tutkimukset kuitenkin osoittavat, että mitä materialistisempi ja ulkoisten motiivien ohjaama ihminen on, sitä masentuneempi, ahdistuneempi ja onnettomampi hän on. Jos ihminen ohjaa omaa elämäänsä pääosin ulkoisten motiivien kautta, keskittyy hän enemmän siihen, mitä muut hänestä ajattelevat ja kuinka hän voi hyötyä muista. Tällöin hän helposti sivuuttaa sisäiset motivaatiotekijät ja todelliset tarpeensa, mikä johtaa onnettomaan olotilaan. Liekö siinä syy siihen, miksi munkit myös luopuvat kaikesta maallisesta omaisuudestaan ja materiasta saavuttaakseen valaistumisen eli todellisen onnellisuuden.

Mielenkiintoinen havainto kirjassa oli myös se, että mitä enemmän yritykset käyttävät rahaa mainontaan, sitä materialistisemmaksi nuoriso muuttuu. Markkinointibudjetit ovat vuosi-kymmenien aikana huimasti kasvaneet ja some-kanavat altistavat väestön jatkuvalle mainonnalle, minkä vuoksi tuntuu lähes loogiselta, että myös masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet.

6. Yhteys lapsuuden traumoihin

Kirjassa esitetyn tutkimuksen mukaan selvisi, että jos ihmisellä on traumaattisia lapsuuden kokemuksia, hänellä on huomattavasti keskivertoa suurempi riski sairastua aikuisena masennukseen. Suurin riski on niillä, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet emotionaalista kaltoinkohtelua, jolloin heidän tunnetarpeisiin ei olla vastattu. Olisikin tärkeää käsitellä lapsuuden traumaattiset kokemukset ja ymmärtää niiden syy-seuraussuhteet. Tällöin niistä olisi mahdollista aikuisuudessa vapautua, jolloin ne eivät enää tuottaisi henkilölle hämmennystä ja kohtuutonta kipua.

7. Yhteys luontoon

Monet kertovat, että kävely luonnossa auttaa pahaan oloon, eikä syyttä. Harin mukaan luonnon keskellä syntyy tunne, että minä ja murheeni ovat hyvin pieniä maapallon ekosysteemissä, jolloin myös egokeskeisyys pienenee. Hari esittelee kirjassaan tutkimuksen, jonka mukaan masennus lisääntyi maalta kaupunkiin muuttaessa ja väheni kaupungista maalle muuttaessa. Myös vankien oloja oltiin tutkittu ja havaittu, että jos vangin selli oli luonnon puolella, oli hänellä 24% pienempi riski sairastua henkisesti tai fyysisesti. Tämän vuoksi olisi mielestäni tärkeää nykyisessä kaupunkisuunnittelussa huolehtia siitä, että luontoa on riittävästi kerrostalojen keskellä, jotta jonkinlainen luontoyhteys ihmisillä säilyy. Voisiko myös olla, että tämän luontoyhteyden vuoksi psykedeelien käyttö masennuksen hoidossa on nostanut suosiotaan, koska silloin ihminen "sulautuu ympäristöönsä" ja minäkeskeisyys vähenee.

8-9. Geenit ja aivot

Vaikka tutkimusten mukaan ihmisellä voi olla ns. masennukseen altistava geeniperimä, ei se tarkoita, että hän automaattisesti sairastuisi elämänsä aikana masennukseen. Hari tarkentaa, että geenit aktivoituvat vain ympäristön vaikutuksesta, kun arjen olosuhteet laukaisevat masennuksen. Vaikka masennus ja ahdistus muokkaavat aivoja, olisi Harin mielestä tärkeää, että lääkärissä kysyttäisiin "Mitä aivoissasi tapahtuu" sijaan enemmän "Mitkä asiat vaikuttavat aivoihisi". Koska ihmisillä on paljon psykofyysisiä oireita, Hari korostaa, että lääkärin tulisi enemmän olla kiinnostunut siitä, kuinka paljon potilas elää itselleen tärkeää elämää (eli syistä), eikä niinkään potilaan oireista (eli seurauksista). Ajan normien mukaan eletty elämä ei välttämättä tuo onnellisuutta ja ihmiset saattavat masentua yrittäessään sopeutua nyky-yhteiskuntaan. Hari toteaakin kirjassaan, että "et ole terve sopeutuessasi sairaaseen yhteiskuntaamme". Tämän vuoksi olisi tärkeää ymmärtää, mikä tekee ihmisen itsensä onnelliseksi.

Minkälaisia ajatuksia tämä kirjoitus ja kirjan näkemykset sinussa herättivät? Oletko itse jo lukenut tämän kirjan? Kuulen mielelläni kokemuksestasi!

Kärsitkö sinä masennuksesta? Voit arvioida tilannettasi TÄMÄN LOMAKKEEN avulla. Huomioithan, että pelkän pistemäärän perusteella ei voi itseään diagnosoida, vaan se vaatii alan asiantuntijan arviota.

❤️Erja