Mielenterveys työpaikalla

Valitettavasti edelleenkin kuulee, kuinka osa ei uskalla paljastaa esihenkilölleen kärsivänsä mielenterveyden haasteista. On turvallisempaa olla sairaslomalla fyysisen vaivan vuoksi, kuin mielenterveyden haasteen. Stigma mielenterveyden ongelmien ympärillä on ja pysyy tiukassa. On kuitenkin hienoa, kuinka yhä useampi julkkis on tuonut esiin omia mielenterveyden haasteita ja terapiakokemuksiaan, mikä varmasti helpottaa tämän stigman hälvenemistä.

Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. (LÄHDE) Työterveyslaitoksen mukaan joka neljällä työntekijällä on riski uupua työssään. Mielenterveyden häiriöt ovat myös jo suurin peruste jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle (LÄHDE). Senkin vuoksi olisi tärkeää, että mielenterveyden haasteisiin herättäisiin myös työpaikalla, eikä niiden ajateltaisi syntyvän tai vaikuttavan ihmisen elämään vain vapaa-ajalla.

Mikä aiheuttaa mielenterveyden haasteita työelämässä?

Ihminen voi hyvin, kun hänellä on turvallinen ja arvostettu olo työpaikalla. Työhyvinvointia lisää, kun työntekijä kokee työnsä merkitykselliseksi ja pystyy itse vaikuttamaan työhönsä liittyviin asioihin -ainakin jossain määrin. (LÄHDE) Myös työnantajan joustavuus tuntuu monille olevan tärkeää niissä tapauksissa, kun työntekijä itsekin joustaa työpaikalla.

Pahoinvointia aiheuttaa liiallinen työkuorma, joka ei tunnu koskaan helpottavan. Jos työntekijällä ei ole näköpiirissä ajankohtaa, jolloin työkuorma helpottaa, on hänen vaikea nähdä valoa tunnelin päässä, mikä voi lisätä toivottomuutta, ahdistusta ja masennusta. Työhyvinvointia syö myös epämotivoivat työtehtävät tai tehtävät, joissa henkilö joutuu olemaan liikaa omalla epämukavuusalueella, jolloin voi olla myös vaikea saada positiivista palautetta työstään.

Mielenterveyttä haastaa myös epäjohdonmukainen viestintä ja johtajuus, jossa muutoksia tai vaatimuksia saattaa tulla yllättäen ja niitä on työntekijän vaikea ennakoida. Tämä heikentää työntekijän turvallisuuden tunnetta ja nostaa stressitasoja entisestään. Muutokset ja uudet toimintatavat vievät työntekijöiltä aina enemmän aikaa ja energiaa, jolloin sitä myös pitäisi työntekijöillä olla näissä tilanteissa. Valitettavasti työn tahti ei muutostilanteissa yleensä helpota, vaan työntekijöiltä odotetaan uusien tapojen toteuttamista samassa nopeassa tahdissa, jolla he toimivat tuttujen toimintatapojen kanssa.

Työntekijöiden mielenterveyttä voi haastaa myös se, jos tulevia muutoksia ei perustella tai kerrota, miksi tai milloin niitä tehdään. Työntekijä haluaa lähtökohtaisesti tietää, mikä tarkoitus hänen työllään ja siihen liittyvillä muutoksilla on. Silloin hänen on helpompi kokea muutokset tarpeellisiksi sekä motivoitua ja sitoutua muutoksiin. Tämä lisää niinikään myös turvallisuuden ja hallinnan tunnetta omaa työtä ja tulevaisuutta kohtaan, mikä vähentää myös muutoksiin liittyvää stressiä ja ahdistusta.

Monille jatkuvat yllättävät muutokset ovat kuormittava tekijä, mutta joillekin jatkuva liike ja muutokset voivatkin tuoda päinvastaisesti turvaa ja uskoa tulevaisuuteen. Jos on elänyt esim. lapsuutensa hyvin epävakaissa ja muuttuvissa olosuhteissa, voi tällainen työympäristö nimenomaan olla henkilölle tuttua ja lisätä turvantunnetta. Tällöin rutiinit ja paikallaan pysyminen voivatkin olla henkilölle pahin pelko ja stressinaiheuttaja. Myös erilaiset uskomukset jatkuvan muutoksen välttämättömyydestä osana menestystä saattavat olla taustalla vaikuttamassa henkilön muutosasenteisiin ja lisätä painetta jatkuville muutoksille, koska hän uskoo, että paikallaan pysyminen olisi yritykselle pahinta myrkkyä, sillä "vierivä kivi ei sammaloidu". Tällöin muutoksia saatetaan tehdä vain muutoksen ilosta eikä tarpeesta käsin. Asioita muutetaan ennen kuin edellinenkään muutosprosessi on kunnolla implementoitu.

Myös epärealistiset odotukset ja tavoitteet voivat luoda lisää stressiä työntekijälle ja lisätä ahdistuneisuutta, mikäli hän ei myöskään tiedä, miten hänelle käy, jos hän ei pääse näihin tavoitteisiin. Epätietoisuus omasta tulevaisuudesta lisää turvattomuuden ja yksinjäämisen tunnetta, mikä lisää usein myös ahdistusta ja masennusta. Jatkuvan irtisanomisuhan alla eläminen on mielelle hyvin kuormittavaa. Myös epäoikeudenmukainen johtajuus ja esihenkilötyö voivat lisätä epävarmuutta ja ahdistusta sekä vähentää omaa motivaatiota työtä ja asetettuja tavoitteita kohtaan, jos henkilö ei voi niihin päästessäänkään olla varma, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti, kuten muita vastaavassa tilanteessa olevia. Tällöin työltä saattaa pudota kokonaan pohja, kun eri henkilöillä on eri säännöt -toiset saavat tehdä virheitä, mutta toiset eivät.

Työntekijän mielenterveyttä voi myös haastaa, jos hän ei voi luottaa omaan esihenkilöön tai kollegoihin. Jos työntekijä kokee, ettei hän voi avautua omalle esihenkilölle luottamuksellisista asioista, voi tämä johtaa asioiden peittelyyn ja kuormittaa häntä entisestään. Myös epäluotettavat kollegat saattavat myös kuormittaa ja lisätä stressiä työpaikalla, jos ei voi luottaa, että tiimin muut jäsenet hoitavat oman tonttinsa, pitävät puoliasi tai eivät puukota selkääsi.

Monilla työpaikoilla korostetaan positiivista asennetta, positiivisen ilmapiirin merkitystä ja saatetaan palkata vain tähän positiiviseen yrityskulttuuriin sopivia henkilöitä. Positiivisuudessa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta jos se muuttuu toksiseksi positiivisuudeksi, niin sillä voi olla työntekijän mielenterveydelle haitallisia vaikutuksia. Toksisessa positiivisuudessa hyväksytään ihminen vain positiivisena, jolloin muut tunteet kielletään tai tuomitaan. Kriittisiä ajatuksia tai negatiivisia tuntemuksia ei työpaikalla hyväksytä ja ihminen saatetaan leimata "ilonpilaajaksi", jos hän ei ole koko ajan hyvällä tuulella ja suhtaudu kaikkiin yrityksen muutoksiin tai esihenkilön ehdotuksiin myötämielisesti. Tällainen yrityskulttuuri voi pahimmillaan johtaa siihen, että yrityksen työntekijät ovat persoonaltaan ja mielipiteiltään hyvin yksipuolisia, jolloin moninaisuuden ja kriittisyyden hyödyt jäävät käyttämättä "soraäänien pelossa". Työntekijöille toksinen positiivisuus voi olla myös hyvin ahdistavaa ja tukahduttavaa, kun hän ei saa olla oma inhimillinen itsensä kaikkine tunteinensa.

Työpaikkakiusaaminen ja epäasiallinen käytös voi olla hyvin räikeää ja silmiinpistävää, mutta sitä saattaa tapahtua myös hienovaraisesti, jolloin esim. ihminen saatetaan jättää kutsumatta yhteisille lounaille, sähköpostiviesteihin ei vastata, palavereissa ei katsota päälle tai puhutaan toistuvasti päälle. Joissain tapauksissa voidaan jopa puhua "quiet firing" -ilmiöstä, jossa työntekijän olotila pyritään tekemään niin tukalaksi, jotta hän itse päättää irtisanoutua töistä. Työntekijälle voi olla hyvin traumaattinen ja mielenterveyttä horjuttava kokemus, jos hän ei tule omassa työssään arvostetuksi ja kunnioitetuksi. Silloin ihminen saattaa menettää koko ammatti-identiteettinsä ja ammatillisen itsetuntonsa, minkä takaisin saamiseksi voi mennä vuosia.

Monet eri asiat työpaikalla voivat haastaa työntekijän mielenterveyttä. Vaikka työntekijällä itsellään on vastuu omasta mielenterveydestään, pystyy työnantaja vaikuttamaan siihen, miten se tukee työntekijöidensä hyvinvointia ja mielenterveyttä työpaikalla.

Erja 

Minkälaisia ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti? Mitkä asiat haastavat sinun mielenterveyttäsi työpaikalla? Ovatko ne sellaisia, joihin sinä pystyt itse vaikuttamaan?

Seuraavassa blogi-kirjoituksessa käsittelen sitä, miten erilaiset mielenterveyden haasteet voivat näkyä työelämässä. Jos haluat saada julkaisusta tiedon ensimmäisten joukossa, voit liittyä postituslistalle tilaamalla uutiskirjeen (ks. alla)!